Sairaanhoitaja-aikani Hanna Hintsalan vastaanotolla olivat välillä 17.8. - 31.10.2012. Niitä oli yhteensä neljä, ja puolet ajoista olivat tuplamittaisia, koska minulla menee koko päivä, kun käyn polilla, kun tulen sen verran kaukaa. Ensimmäinen ja viimeinen aika olivat normaalin mittaisia. Ensimmäinen aika tuli kirjeellä, seuraavat sovittiin sairaanhoitajan kanssa käynnin jälkeen.
Ensimmäisellä ajalla kysyttiin oikeastaan täsmälleen samat asiat kuin ensikäynnilläkin, vähän paremmalla ajalla vain, tarkemmin kuunnellen. Kyseltiin siis, millaisia hoitoja ja juridisia muutoksia haluaisin ja sitten lähdettiin kartoittamaan elämäntarinaa.
Elämäntarinaa jatkettiin vielä toisella kerralla koko ajan verran. Kyseltiin kavereista lapsuudessa, millaisia leikkejä leikin, mitä harrastin, mistä aineista tykkäsin koulussa, ketkä sukulaiset tai perheenjäsenet tuntuivat läheisimmiltä, millaisissa perheoloissa kasvoin, miltä murrosiän muutokset tuntuivat, millaisia vaatteita tykkäsin käyttää, miltä tietyt elämän virstanpylväät kuten vanhojen tanssit tuntuivat ja miksi, millaisena näen tulevaisuuteni.
Kolmannella kerralla puhuttiin kehosuhteesta ja seksuaalisuudesta, Hintsala varoittikin tästä jo toisen kerran lopulla. Itseltäni se kävi yllättävänkin kivuttomasti, ahdisti vain, kun Hintsala kysyi lapsien hankkimisesta. Ei ahdistanut siksi, että kysyi, vaan siksi, että edes teoreettinen ajatus raskaana olemisesta herättää minussa ihan valtavan ahdistuksen ja kuvotuksen, melkein tekee mieli lakata kokonaan olemasta vain siksi, että raskaus on vielä mulle fyysisesti mahdollista. Hyi helvetti.
Neljännellä kerralla sain lukea läpi Hintsalan kirjoittaman tiivistelmän kertomastani. Siinä ei ollut mitään olennaisia asiavirheitä (ja ne pienet ajatusvirheetkin hän korjasi), mikä oli musta positiivisesti yllättävää - vaikutti siltä, että hän oli tosiaan kirjoittanut ylös kaiken, mitä olin sanonut. Uupumaan olivat kylläkin jääneet tuntemukset liittyen seksuaalisuuteen, kehosuhteeseen ja vanhemmuuteen, mutta oletan, että niistä minulta kysytään uudestaan joka tapauksessa, joten väliäkös tuolla (muistin tämän vasta bussissa pois Helsingistä). Hintsala selvästi kuuntelee potilasta ja on työhönsä motivoitunut. Hänen vastaanotollaan on ollut suorastaan ilo käydä, miellyttävä ihminen, jolle on helppo puhua.
Tarkastettuani Hintsalan tekemän tiivistelmän seurasivat "paperisulkeiset", eli täyttelin BDI:n eli Beckin depressioindeksitestin, alkoholinkäyttökyselyn ja jonkinlaisen suuntaa-antavan transmieheyskyselyn (kysyttiin lähinnä, miksi identifioidun). Kotona tehtäviksi sain vielä kaksi erillistä persoonallisuuskyselyä, joista toinen kysyi selvästi sitä mitä väittikin kysyvänsä, ja toinen näytti enemmänkin sosiopatiatestiltä.
Seuraavaksi on sitten ylilääkärin aika. Hintsala ei osannut sanoa ollenkaan, koska se olisi. Tuskin siis kovin pian, vaikka kyllähän sitä toivoo että olisi alta pois mahdollisimman pian. En edes tiedä, kuka se uusi ylilääkäri on.
